Valkoinen sorsa

Kuuntele (audio)  

Kuuntele ja katsele (video)

Olipa kerran rehevässä metsässä, joka oli täynnä korkeita puita ja mutkaisia puroja, kaunis valkoinen sorsa nimeltä Luna. Luna rakasti tutkia metsää, uida lammissa ja leikkiä auringossa. Hän oli utelias sorsa, joka oli aina innokas löytämään uusia nähtävyyksiä ja ääniä.

Eräänä päivänä vaeltaessaan aluspensaiden läpi Luna törmäsi kirkkaan keltaiseen kanaan nimeltä Sunny. Sunny oli pienen kiven päällä, sukien höyheniään ja laulaen iloista sävelmää. Luna kiintyi välittömästi kanan eloisaan höyhenpukuun ja ystävälliseen käytökseen.

Sunny aisti Lunan läsnäolon ja kääntyi tervehtimään häntä. “Hyvää huomenta, rakas sorsa!” hän siristi silmiään. “Mikä tuo sinut metsäämme?”

Luna ihastui Sunnyn lämpimästä hymystä. “Olen vain tutkimassa”, hän sanoi. “Rakastan löytää uusia asioita tästä metsästä.”

Sunnyn silmät loistivat jännityksestä. “Voi, tiedän kaikki tämän metsän salaisuudet! Olen asunut täällä vuosia ja olen oppinut niin paljon kasveista ja eläimistä, jotka kutsuvat sitä kodiksi.”

Lunan silmät laajenivat uteliaisuudesta. “Todellako? Kerro lisää!”

Ja niin Sunny alkoi jakaa tietojaan Lunan kanssa. Hän näytti hänelle parhaat paikat löytää mehukkaita marjoja, piilotetut lähteet, joissa kirkkain vesi virtasi, ja ikivanhat puut, jotka kuiskasivat salaisuuksia tuulelle.

Kun he viettivät enemmän aikaa yhdessä, Luna ja Sunny ystävystyivät nopeasti. He viettivät tunteja tutkien metsää, jakaen tarinoita ja naurua ja nauttien toistensa seurasta.

Myrsky iskee

Eräänä päivänä riehui kova myrsky, joka toi rankkasadetta ja voimakkaita tuulia. Luna ja Sunny käpertyivät yhteen tukevan tammen alla ja katselivat myrskyn raivoamista.

“Älä huoli”, Sunny sanoi puristaen Lunan höyheniä. “Olemme turvassa täällä. Meidän on tarkoitus kestää tämä myrsky yhdessä.”

Luna hymyili ja tunsi olevansa kiitollinen uuden ystävänsä seurasta. Ja kun he odottivat myrskyn menevän ohi, he lauloivat yhdessä sopusoinnussa – Lunan törähdykset sekoittuivat Sunnyn iloiseen naksutukseen.

Kun aurinko murtautui pilvien läpi, Luna ja Sunny ilmestyivät suojastaan ravistellen höyheniä ja ojentaen siipiään. Metsä oli raikas kuin uusi maailma, täynnä märän maan ja kukkivien kukkien tuoksua.

Ystävyyden lähettiläät

Siitä päivästä lähtien Luna ja Sunny olivat erottamattomia. He tutkivat metsää yhdessä, jakoivat salaisuuksia ja tarinoita ja kylvivät iloa minne ikinä menivätkin.

Ja niin heidän ystävyydestään tuli metsässä toivon ja kumppanuuden majakka, joka muistutti kaikkia siellä eläviä, että myös epävarmoina aikoina ystävällisyys ja yhteys voivat tuoda valoa ja lämpöä ympärillään oleville.

Toivottavasti pidit tästä tarinasta valkoisen sorsan ja keltaisen kanan epätodennäköisestä ystävyydestä!

In English