Useimpiin asioihin pitää ottaa etäisyyttä nähdäkseen kokonaisuuden. Punkin kaivaminen jalasta lienee ainoita asioita, joissa pitää lähestyä kohdetta käsituntumaan. Koronavuotena muista kohteista ei kannata edes unelmoida, ellei halua ottaa tietoista riskiä tartunnasta. Päivittäiset uutiset sairastumistilastoista ovat ikävää luettavaa. Lähes erakkona eläminen pikkuisella saarella voidaan näinä aikoina katsoa lottovoitoksi. Taustalla on kuitenkin tietoinen valinta, jossa puoltavat tekijät tuli tarkkaan harkittua. Lopuksi pitää olla edes hitunen hyvää onnea, että kaikki loksahtaa paikoilleen. Siperia opettaa, sanotaan, mutta etelä opettaa ihan samalla tavalla, ainoa ero on se silkkihanska. Leppoisa ilmasto, marraskuiset uintiretket kristallinkirkkaassa meressä. Edessä aukeava meri saa valkoisena hohtavat koristeet vanavesistä, joita jättää jälkeensä kirjava joukko erikokoisia vesikulkuneuvoja.
Pikkuiset vesiskootterit kiitävät pitkin lähes tyventä pintaa ja nostavat taakseen korkean suihkun. Isot huvijahdit saavat aikaan miehekkään murinan saattelemana aaltoja, jotka hetken päästä lyövät rantakiviin. Purjeveneet etenevät konevoimin, kunnes pääsevät saarien suojasta rannattomalle ulapalle. Mieli palaa lapsuuden maisemiin, kun eri puolilla Turun saaristoa katselin veneilijöiden lähtöä Airistolle. Joskus tuli oltua itsekin ruorin takana omassa tai kaverien veneessä. Siitä ajasta jäi lämpimiä muistoja, vaikka itse veneillessä oli yleensä lämpö kaukana. Suomessa veneilijä ei voi siirtää talvivaatteita kesäksi vaatehuoneen perukoille, niille löytyy käyttöä läpi kesän. Etelän veneilijät tuskin vaivautuisivat hankkimaan venettä, jos sen käyttöaika olisi alle puoli vuotta. Pohjoisen kansa on sinnikästä, mistään ei haluta luopua, vaikka mitään edellytyksiä ei olisi. Seuraavaksi kai yritetään kasvattaa appelsiineja Kittilässä. Lapissa on muutenkin elinkeinot menossa remonttiin. Asia ei kyllä yhtään naurata, vaikka pakko on todeta, että yrittäminen on kiinni suhdanteista.
Suhdanteita on ollut erinäköisiä vuosikymmenistä toiseen, niin kauan kuin modernia yritystoimintaa on ollut olemassa. Satoja vuosia sitten kuivuus saattoi viedä koko sadon, mutta tuskin viljelijät tiesivät silloin mitään suhdanteista. Nyt iski korona ja kaikki huutavat yhteen ääneen valtiovaltaa apuun. En usko, että se on oikea tapa. Tämän tarinan ei pitänyt olla politiikkaa, joten puhutaan siitä toiste. Juttelimme taas pojan kanssa suomen kielestä. Kotimaisen kielen opetus on viime kädessä pitkälti harteillani, sillä pojan äidinkieleksi on jo vuosia vakiintunut englanti. Kysymys oli siitä, miten suomessa voi erottaa toisistaan preesensin ja futuurin. Jos lauseeseen ei piiloteta lisätietoa ajan määritykseen, ei niitä voi erottaa mitenkään. Mikä aasinsilta syntyi nykyisen politiikan ja futuurin puuttumisen välille ? Tietysti se, että suomen kielessä ei tarvita futuuria. Eihän Suomessa ole tulevaisuutta.
More Stories
Ajantajun testaus
Pisa ja Suomen koulu
Kassalla kuultua