June 24, 2021

Aviokoulu

Parisuhteen lyhyt kertaus

Sosiaalisen eristäytymisen vaikutus immuunijärjestelmään?

Sosiaalisen eristäytymisen vaikutus immuunijärjestelmään

Kysymys, jota on yli vuoden kestäneen eristäytymisen aikana tullut monta kertaa ajateltua ja keskusteluissa sivuttua. Oma perhe on joutunut erittäin hyväksi koekaniiniksi melkein sattumalta.

Itsensä ja oman terveytensä tutkiminen on erinomaisen helppoa. Koskaan ei tarvitse sopia tapaamisaikoja, valmistella koetilanteita ja laitteita, tehdä raportteja esimiehelle eikä kysyä keneltäkään lupaa. Voi vain kuulostella omia tuntemuksiaan.

Koeperheeni tilanne muotoutui ihanteelliseksi jo ennen varsinaisen pandemian alkamista. Aiemmin tapahtunut muutto pohjoisesta Euroopan eteläisille reunoille oli jo valmistanut elimistöä parempaan kuntoon. Lähes jokapäiväinen auringonvalo tekee ihmisen elimistölle lähes poikkeuksetta vain hyvää, kun ei kuitenkaan ole kyseessä rannalla makoilusta. Etelän ilmaston ansiosta ympäristön allergisoivat tekijät olivat poistuneet lähes täydellisesti. Koivu, leppä, pujo ym. pahiten allergiaa aiheuttavat siitepölyt olivat enää pahaa unta. Samoin pölyä keräävät matot. Ilmastointi toimii etelän taloissa seinissä olevien tuuletusaukkojen kautta. Pohjoisen jokavuotinen allerginen nuha, tukkoinen nenä, kylmettyminen ja pitkittyneestä nuhasta johtuvat poskiontelotulehdukset olivat jo poissa.

Ihanteelliset olosuhteet vahvistuivat siitä, että työn vuoksi tiesimme pandemiasta ja virukselta suojautumisesta maailmanlaajuisesti täysin eri tavalla kuin esim. Suomen uutisointia ja sekavaa ohjeistusta seuraamalla. Levittämällä betoniporsaita maanteille samaan aikaan, kun maahan pääsee saapumaan täysin ilman kontrollia. Omaehtoiset karanteenit ovat täydellinen vitsi. 

Onneksi myös asuinmaassa tunnistettiin tosiasiat ja lähes heti pandemian alussa velvoitettiin käyttämään maskia ja hiukan myöhemmin ulkonaliikkumiskielto vähensi kontaktit olemattomiin. Toisin kuin joissakin maissa, maskia oikeasti piti käyttää, se ei ollut mikään löyhä suositus, jota itsekkäät ihmiset voivat kiertää. Jos maskia ei voi käyttää, silloin pysytään kotona. Toisaalta taas maskin turha käyttö silloin kun yhtään ihmistä ei ole lähimaillakaan aiheuttaa pandemiaväsymystä ja ihmisistä tulee välinpitämättömiä. 

Ruokakaupan ovella vartija valvoi sisällä olevaa asiakasmäärää. Jos asiakkaan nenä pilkisti liikaa maskin takaa, vartija meni välittömästi huomauttamaan asiasta. Kassoilla sai pidettyä monen metrin turvavälin asiakkaisiin ja henkilökunta oli suurten plexiseinien takana. Jokaisen asiakkaan jälkeen kassapöytä ja maksupääte desinfioitiin.

Paikallinen luonto mahdollisti jokapäiväisen ulkoilun ilman yhtään todellista ihmiskontaktia. Koirien ja lasten ulkoiluttaminen oli sallittua. Lähin ohittaminen tapahtui vähintään viiden metrin päästä, kaduilla ihmiset vaihtoivat sujuvasti puolelta toiselle ennen vastaantulijaa.

Samalla kaavalla on eletty jo vuosi, vaikka siinä välillä on siirrytty jo 3500 kilometrin matka toiseen maahan. Matka tapahtui luonnollisesti omalla autolla lähes kaikkea vältellen. Yöpyminen pienissä hotelleissa, joissa ei ollut juuri ketään asukkaita. Ainuttakaan ravintolakäyntiä ei vuoteen ole mahtunut. Koulunkäynti on tarkkaan rajattu, pienet ryhmät ovat kuplissaan maskia käyttäen. Osa kouluvuodesta on ollut etäkoulua.

Vuoden aikana kaikki ihmiskontaktit ovat tapahtuneet lyhytaikaisesti ruokakaupoissa, joissa jokainen käyttää maskia, hygienia on huipussaan ja ilmastointi säädetty suuremmalle teholle. On jokseenkin selvää, että altistumisia sen enempää koronalle kuin muillekaan taudinaiheuttajille ei ole päässyt tapahtumaan. Jokainen perheenjäsen on ollut täysin vaille perinteisiä sairasteluja. Onko yksikään koululainen normaalisti selviytynyt koko kouluvuotta ilman ainuttakaan nenäntuhinaa tai muuta ryhmistä tarttuvaa tautia? En muista sellaista tapahtuneen. Itselleni tuhinaton nenä on myös juhlaa. Koska perheessämme ei ole vauvaikäisiä, epäilen, että immuunipuolustuksemme on jo sen verran kehittynyt, ettei vuoden tai vaikka muutaman vuoden eristys sitä pääse murentamaan. Luonnollisesti se olisi riski pienelle lapselle, joka ei vielä ole saanut kaikkia yleisiäkään mekanismeja rakennettua. Elimistön liiallinen puhtaus saattaisi kääntyä itseään vastaan.

Oikeastaan pelkään pandemian loppumista. Sen jälkeen maskin käyttö jatkuu varmasti vielä jossakin määrin, mutta joskus se loppuu. Tavalliset sairastelut tulevat taas ihmisten keskuuteen. Ihmiset puhuvat liian lähellä toisiaan, nauravat, laulavat ja huutavat levittäen mikrobikokoelmaa ympärilleen. Voisiko uusi normi olla “maskilla kauppaan”. Ainakin itse kannatan sitä ajatusta. Edes muutaman vuoden.