March 28, 2024

Aviokoulu

Parisuhteen lyhyt kertaus

Onko vaakani rikki

Onko vaakani rikki, koska se näyttää aina samaa lukemaa?
Painonhallinta lienee yksi haastavin ulkonäköön ja kuntoon vaikuttava asia. Epäonnistunut painonhallinta aiheuttaa ulkonäön heikentymisen kautta henkisiä ja jälkimmäinen terveydellisiä ongelmia. Tuskin kukaan voi sanoa, että peilistä kurkistava habitus ei vaikuta millään tavalla mielenvireyteen tai työstä suoriutumiseen. Siinä vaiheessa, kun aikuisen pitää hankkia vaatteita edellisten käydessä pieneksi, olisi kellojen kilistävä. Naispuolisen ainoa pelastus on käydä apteekissa ostamassa raskaustesti, mutta miehellä ei ole edes sitä ulospääsyä tilanteesta.
Miksi luulen olevani oikeutettu kirjoittamaan painonhallinnasta? Siksikö, että olen koko aikuisikäni saanut olla täsmälleen saman painoinen vuosikymmenestä toiseen? Väärin. Ei kukaan ole samoissa mitoissa tekemättä mitään.
Kirjoittaja on lievästi keski-ikää ylittämässä oleva mieshenkilö.

Ympäristön paine

Olessani nuori poika, eräs tätini käsipäivää sanoessaan kauhistui kuinka olen laiha. Oikeastaan en ollut kuin hoikka, mutta hänen omat lapsensa olivat jo isompia ja siksi varmaan käsivarteni tuntuivat ohuelta.
Nuo ikävät sanat jäivät kaivelemaan ja neliömetrien näkkileipäiltapaloista huolimatta en kasvanut kuin pituutta. Lapsuudenkodissani oli kuitenkin melko neutraalit ruokatavat, en muista mitään yltiörasvaista ruokalajia. Intohimoisena maidonkuluttajana me valitsimme kevytmaidon. Vaikka äitini leipoi melko usein, se oli enimmäkseen perinteistä pullaa. Kermakakkuja näkyi vain isommissa juhlissa, jos silloinkaan.
Saavuttaessani sellaisen iän, jossa fyysinen kehonrakennus oli jo sallittu, hankin levytangon. Ei sekään vielä riittänyt, mutta onnistuin löytämään painon nostamiseen tarkoitettua lisäravinnetta. Se oli kahden viikon kuuri. Jauhepurkki kaadettiin litraan maitoa ja nautittiin päivän aikana kaiken muun ravinnon lisäksi. Ylimääräinen energiamäärä oli ehkä 2000 kcal päivässä. Samanaikaisesti söin proteiinitabletteja ja harjoittelin levytangolla kaksi kertaa päivässä. Sain itselleni 2-3 kg lisää elopainoa, joka jäi pysyväksi. Harrastin erilaisia urheilulajeja painojen kanssa puuhastelun lisäksi.
Ollessani n. 20-vuotias vaakani näytti samaa lukemaa kuin nyt, muutamia vuosikymmeniä myöhemmin. Miten se on saavutettu, se on oikeastaan aika mielenkiintoista.

Sattuman vaikutus elintapoihin

Nuorena poikana kävin kaverini syntymäpäivillä. Hänen äitinsä ei ollut paras kokki ja pullat olivat kuivia kokkareita. Sen lisäksi myös täytekakku maistui omituiselta. Kysyin kohteliaasti, voinko jättää kakun palan lautaselle syömättä. Siitä alkoi kakuton kausi, joka kesti pitkälle aikuisikään. Myöskään karamellit tai suklaa eivät maistuneet. Sitä aiemmin erään toisen kaverin synttärit olivat päättyneet ikävästi. Pojan isä oli antanut luvan juoda limpparia mielin määrin. Pari, kolme litraa keltaista Jaffaa tuli pian kotona yläkautta ulos. Siihen päättyi siis makeiden virvoitusjuomien nautiskelu.
Ruokavaliostani olivat luonnollisen poistuman kautta hävinneet nuoren pahimmat lihavuuden aiheuttajat. Siihen aikaan pizza oli vasta tekemässä tuloaan. Katugrilleiltä ostettiin hot dogeja, höyrytettyjä makkaroita ja lihapiirakoita ja majoneesi oli jokseenkin tuntematonta. Majoneesi on pikaruokien salakavalin energiapommi.
Olen koko ikäni syönyt paljon. Mikä minut on pelastanut ylipainolta? Nostan esiin kaksi tekijää: toinen on liikunta ja toinen on maito.

Liikunta

Monipuolinen liikunta on aina ollut intohimoni. Vaikka en ole harrastanut seuratasolla kuin lyhytaikaisesti jääkiekkoa ja sittemmin ns. harrastekiekkoa kerran viikossa viisikymppiseksi asti, olen tehnyt kaikkea muuta. Tässä muutama lempilajini.
Pyöräily alkoi siitä, kun sain kinuttua äitini ostamaan hienon Crescent-polkupyörän, kun olin 11-vuotias. 15-vuotiaana myin sen samaan hintaan ja ostin Texas-50 tieteislaskimen. Sen jälkeen hankin ensimmäisellä kesätyöansiollani 10-vaihteisen Peugeot-retkipyörän. Peugeot sai uuden kodin Tartulaisen opiskelijan luona lähes 40 vuotta myöhemmin. Retkipyörällä kuittasin mopot ja kevarit, joita en koskaan halunnut. Kun toiset päristeli kaksitahtisella, minä poljin raikkaassa ilmassa. Myöhemmin 2000-luvulla siirryin pyöräilyssä hiilikuituaikaan.
Rullaluistelun aloitin vuonna 1993 ollessani Kaliforniassa. Vuokrasin monena päivänä peräkkäin luistimet, joilla viiletin pitkin rantabulevardeja ja -kaupunkeja. Palatessani kotimaahan ostin välittömästi omat rullaluistimet. Kilpailuhenkisenä pyrin luistellessa ohittamaan kaikki pyöräilijät, yleensä se onnistuukin lukuunottamatta todellisia pyöräilyn harrastajia.
Kuntosaliharjoittelu on hauskaa, mutta monille ihmisille myrkkyä. Hassuimman perustelun kuulin eräältä naiselta: kuntosalilla menee aika siihen, kun vaihdetaan välineestä toiseen! No mitä sitten? Ei siellä saa istua samassa laitteessa koko iltaa. Miten kukaan edes jaksaisi tehokkaasti tehdä yhden lihasryhmän toistoja enempää kuin vaikka 2 x 12 kertaa? Jos pystyy, pitää lisätä painoja. Suoritukseen menee maksimissaan 5 minuuttia, jos pitää vielä pienen tauon välillä. Kuntosalilla harjoitetaan monipuolisesti koko kehon lihaksia. Tietysti voi joinakin iltoina keskittyä enemmän vaikka ylävartalon lihaksiin ja toisena iltana jalkoihin. Aika äkkiä tulee noutaja, jos aikoo koko illan treenata jalkalihaksia. Teen aina tasapuolisesti koko keholle harjoituksia, joten olen tasaisesti puhki, kun siirryn saunan puolelle. Jos kuntosaliin liittyy uima-altaan käyttö, aina parempi. Uidessa keho saa lepoa, lihasten käytöstä huolimatta. Kuntosalin ja uinnin jälkeen olo on aina kuin uudestisyntynyt. Jos palautumiseen on varannut vielä esimerkiksi banaanin ja rasvatonta maitoa, aina parempi. Virkeys ja energisyys on huipputasolla. Jos tuntee itsensä nuukahtaneeksi, on tehnyt jotain väärin. Treenien jälkeiset pari tuntia voi käyttää tankkaamiseen. Kaikki minkä syö, palaa pois.

Hiekkarantalenkkeily on loma-ajoilla keksimäni liikuntamuoto. Juokseminen pehmeässä hiekassa rantaviivaa pitkin aamukuudelta auringon noustessa tai illalla auringonlaskun aikaan. Se on tappavan raskasta, kuiva hiekka upottaa ja veteen osuessaan vauhti putoaa. Juoksun jälkeen kaatuminen mereen puolikuolleena on taivaallista.

Tunne itsesi, tunne painosi

Liikunta on siis suurin tekijä, joka pitää kehon ihannepainossaan. Olen lisäksi äärimmäisen herkkä huomaamaan vähäisenkin painon muutoksen. Tiedän heti, jos on tullut yksi kilo lisää. Käytännössä vaaka on tarpeeton esine. Vaakaa käytän vain satunnaisesti, joskus harvemmin kuin kerran puolessa vuodessa.

Maito

Miksi väitän, että maito auttaa painonhallinnassa. Olen juonut eläissäni maitoa yli 50 000 litraa. Siirryin rasvattomaan maitoon melkein heti, kun se tuli markkinoille 1980-luvulla. Sitä ennen join kevytmaitoa ja olin ensimmäisenä siirtymässä ykkösmaitoon.
Rasvaisen maidon juonti aiheuttaa lievää limaisuutta, joka heikentää hengitysteiden pysymistä avoimena. Tämän syyn löysin kokeilun perusteella ja silloin siirryin rasvattomaan.
Kaikki ongelmat poistuivat heti.

S-ryhmän maitotölkki

Maidon suuri osuus ravinnossa pienentää ruokamäärää. Kun kylläisyys saavutetaan helposti sulavan nesteen muodossa, ei pysty koskaan syömään enempää kuin mahtuu. Sellaisissa paikoissa, joissa ei ole maitoa tarjolla useampaan päivään, tulee syötyä useammin ja enemmän. Omaa päivittäistä energiamäärää ei kuitenkaan voi vähentää alle tarpeellisen. Maidottomuus nostaa painoa tai sitten on oltava ikävästi nälkäinen. Nälkäisenä tulen helposti ärtyisäksi, joten lähipiiri kärsii. Tähän ikään mennessä asia on tullut tutkittua niin perusteellisesti, että maito kuuluu väistämättömästi ruokavaliooni. Kaikki muut vaihtoehdot aiheuttavat eritasoisia ongelmia. Kun kaiken lisäksi olen terve ja hyväkuntoinen vuosikymmenestä toiseen, tuskin kukaan voi keksiä tekosyitä, miksi maitoa ei pitäisi juoda.
Ihanteellinen määrä rasvatonta maitoa on 2-3 litraa päivässä. Pitkiä ajanjaksoja join maitoa jopa 3.5 litraa päivässä. Vanhemmiten pärjään hiukan vähemmällä, kun en ole jatkuvasti liikkeellä, vaan jämähdän joskus ruudun ääreen pidemmäksi aikaa työn vuoksi.

Maito on terveellistä

Maailmalla on mielenkiintoisia tutkimuksia, joissa saadaan väittämäksi maidon epäterveellisyys. Toisissa tutkimuksissa maidon pitäisi olla rasvaista 3.5% maitoa. Tuollainen kermalta maistuva juoma toisi kolmen litran päiväannoksena 2000 kcal, kun rasvaton maito on vain 1000 kcal eli 340 kcal/litra.
Tutkimusten puutteellisuus on siinä, että tutkittavien muita elintapoja ei voida ottaa huomioon. Ehkä näiden paksua maitoa juovien ihmisten mielenkiinto ravintoa kohtaan on tavallista suurempi ja he syövät muuten terveellisemmin ja mahdollisesti liikkuvatkin enemmän. He saattavat luulla juovansa terveellisempää maitoa ja siten kompensoida huonomman maidon tietämättään muilla tekijöillä. Ja harva kuitenkaan juo maitoa samassa mittakaavassa kuin itselläni sitä kuluu. Tutkimuksen lopputulos on jokseenkin arveluttava.

Sama satunnaisuus pätee tietysti muihin ruokiin. Luettuihin tutkimuksiin ja mielipiteisiin pohjautuen minun pitäisi olla kuollut jo kauan sitten. Hillittömän maitomäärän lisäksi syön kohtuuttoman paljon leipää ja paljon perunaa. Kaikki kuulemma lihottavat. En ole huomannut. Päinvastoin. Jos ei saa kunnollista ruokaa eli perunoita ja leipää, tulee helposti kuitattua niiden osuus kaikella epäkelpoisella ravinnolla. Leipä on tietysti täysjyvää ja paljolti ruista. Liian vaalea leipä aiheuttaa ongelmia, samoin kuin perinteinen pulla. Närästystä ja turvotusta, joten niitä ei pidä syödä lainkaan.
Kaiken kaikkiaan syömiseen ja painonhallintaan pätee yksinkertainen sääntö: ei ole niin tärkeää, mitä syöt, vaan se, mitä et syö.

Tähän ei pidä koskaan päätyä. Painonhallinta tapahtuu jokapäiväisessä elämässä, tiedostamatta.