Eineskulttuurin kiroukset

Nykyaikaisessa ruokamarketissa on yksi osasto, jonka olemassaoloa 50 vuotta sitten kukaan ei edes osannut kuvitella, saati sellaista nähnyt. Eineksiin on varattu kymmeniä hyllymetrejä, joiden edustalla pyörii uusavuttomia ja muka kiireisiä ihmisiä valitsemassa hetkeen tai lompakolle sopivaa ateriaa. Tästä tavasta juontavat monet kansanterveydelle epäedulliset seuraukset, joita voisi nimittää lyhyesti: eineskulttuurin kiroukset.

Einesruoka on jotain sellaista, jossa yksinkertaisista ja halvoista raaka-aineista pyöräytetään kasaan ateriaa muistuttavaa mössöä. Usein se tehdään mahdollisimman paljon koneellisesti. Paketin kanteen printataan tuotteen kuva, joka on muokattu useilla lisukkeilla, joita ei tietenkään ole pakkauksessa mukana. Ne pitää hankkia erikseen. Moniko jaksaa ja viitsii hankkia nuo oheistuotteet ja monellako on niihin edes varaa. Usein se surkea, yksivärinen ateria popsitaan juuri sellaisenaan kuin se pakkauksesta on saatu ulos. Mikroaaltouunin kilahduksesta ei ruokailutilaan leiju kulinaristisia aromeja vaan halvan mausteen tuoksu. Usein se on pelkkää sipulista irtautuvaa happoa tai valkopippurin lemahdus.

Eineksien pohjalta voi rakentaa myös oikeaa ruokaa, mutta epäselväksi jää, miksi. Samalla vaivalla kun keität oheen perunat, makaronit tai pilkot salaatit ja muut lisukkeet, miksi ei itse pääruokaa voisi tehdä itse. Einespihvin raaka-aineesta yleensä lihapitoisuus on 30-50% tai kasvispihvin ollessa kyseessä, sen pääosa koostuu jostain halvimmasta mahdollisesta kasvikunnan tuotteesta. Tästä pääseekin tutkimaan eineksien valheellista mielikuvaa niiden edullisuudesta. Einespihvin kilohinta on samaa luokkaa puhtaan lihan kanssa, yleensä tarjouksesta saa puhdasta broilerin rintafilettä samalla kilohinnalla. Kasvispihveillä suhde on mielipuolinen. Euron tai parin kilohintaan saatavasta vihanneksesta maksat teollisen jalostuksen jälkeen viisin- tai kymmenkertaisen kilohinnan. Kun nuo maut ovat olleet samassa paketissa jo useita päiviä ennen kauppaan päätymistä, ei alkuperäisiä makuja löydy mistään. Vihannekset ovat nimittäin herkkiä tartuttamaan toisiinsa omat makunsa, vahvimman ehdoilla tietysti.

Opettele katsomaan kilohintaa

Kilohinta nousee radikaalisti, jos eineksessä on jokin lisäosa, joka nimittää koko tuotetta. Oheinen chilihodari on valkoista leipää ja huonoa lihaa. Lisukkeena chiliä, joka nostaa itse tuotteen kilohinnan pilviin, mutta itse chilin osuus hinnasta lienee muutaman sentin. Ruokafirmat kiittävät ostajaa komeista katteista.

Ravintosisältöä tutkittaessa eineksien antamat vitamiinit ja hivenaineet edustavat todellista pohjasakkaa. Pitkään jatkuva einesdieetti alkaa näkymään henkilön terveydessä ja kehossa. Yleensä puutteellinen ravintosisältö paikataan ylen määrin esim. makaronilla. Eineksien rasvamäärät ovat huomattavasti korkeammat kuin vastaavan aidon ruoka-aineen. Niistä pizzoista en haluaisi edes puhua, mutta kun valkoisesta jauhosta, jonka kilohinta on 0.50€ maksetaan 10€/kg ja lisätään loraus halvinta tomaattipohjaista kastiketta; onhan se yhtälö kammottava. Täytteet ovat enimmäkseen paketin hienossa värikuvassa, mutta sisällä niitä on sivelty taikinan pinnalle lähinnä koristeeksi. Kaiken tämän seurauksena alkaa lihominen ja erilaiset puutostilat.

Kansa voi huonosti, en väitä, että se on pelkästään eineksien syytä, mutta niillä on huomattava vaikutus terveyden kurjistumiseen. Tekosyinä eineksien suosioon moni haluaisi käyttää huonoa taloustilannetta, mutta kuten aiemmin jo todettu, eineksien kilohinta tekee siitä kalleimman mahdollisen tavan paikata päivän energiantarpeen.

Eineksien boikotointi

Millä tavalla eineskulttuurista pääsee eroon. Ensimmäinen askel on otettava marketin hyllyjen välissä. Eineshyllyt on kierrettävä kaukaa, jos tahdonvoima ei riitä jättämään einespaketteja hyllyyn. Samojen “ruokien” korvaaminen aidoista raaka-aineista kokkaamalla ei ole useinkaan mielekästä. Ruokalista on laitettava kokonaan uusiksi. Aidon aterian saa tehtyä hyvin pienellä valikoimalla raaka-aineita kerrallaan. Niitä voi vaihdella päivittäin tai viikoittain.

Opettelu tekee mestarin

Ruoan kokkaaminen ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa. Kuka tahansa oppii tekemään kunnollista ruokaa hyvin nopeasti. Perustana on oikeat raaka-aineet. Netissä on nykyään jokaisella kielellä tuhansia sivustoja ja miljoonia artikkeleja erilaisia ruoka-ohjeita. Niitä ei kaikkia tarvitse edes noudattaa sellaisenaan. Jos reseptissä on jokin ainesosa, joka on itselle liian kallista tai sitä ei ole saatavilla, sen voi jättää pois tai korvata jollain toisella. Ei parin euron ateriaan kannata lisätä vitosen lisuketta, joka on mukana vain antamassa nimen ruokalajille. Eineksistä luopuminen on hidas tai nopea prosessi, sen voi päättää itse.