Käteinen on historiaa

Huomasin taas, että joku mielensä pahoittaja oli yrittänyt maksaa VR:n ravintolavaunussa kaljojaan viidenkympin setelillä. Sitten valitetaan iltapäivälehdille VR:n huonosta palvelusta. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, että käteinen on historiaa. Varsinkin liikkuvassa ajoneuvossa on melko rajoitetut mahdollisuudet pitää muhkeaa vaihtokassaa. Jos ei muuta, niin kohta jotkut hörhöt matkustavat junilla vain siksi, että siellä on enemmän rahaa kuin pankissa keskimäärin. Moniko pankki tarjoaa käteistä? Aika moni on jo lopettanut, niin Suomessa kuin muuallakin.

Entä sitten pienet kolikot? Olisiko kiva kanniskella taskut pullollaan raskasta metallia?

Muistuu mieleen nuoruudestani pari tarinaa käteisestä. Olin ensimmäisessä kesätyöpaikassani varsin onnekas, ansaitsin kahdessa viikossa enemmän kuin olisi voinut kuvitella ansaitsevansa koko kesänä. Niinpä nostin pankista sadan ja viidensadan markan seteleitä. Siihen aikaan se oli täysin turvallista, eikä tullut edes ajatelleeksi, että joku ne varastaisi. Takataskussani oli nappi, joten se varmaan esti lompakkovarkauden 🙂

Tyhmyydestä sakotetaan

Turun kaupungin bussitaksat olivat siihen aikaan yhden markan. Annoin kuljettajalle sadan markan setelin. Kuljettajan ilmekään ei värähtänyt, laittoi käden rahalaukkuun ja koura täynnä markkoja alkoi laskea niitä pöydälle kymmenen pinoihin. Puolessa välissä aioin sanoa jotain, mutta sain takaisin murjaisun : “Ei tämä mikään pankki ole”.

Taskut täynnä metallirahaa kilistelin sitten takapenkille istumaan.

Ilmaista makkaraa

Samana kesänä vierailin eräässä kesätapahtumassa. Tarjolla oli grillimakkaroita kolmen markan hintaan. Pyysin itselleni ja kaverille makkarat ja kaivoin sitten taskustani viidensadan setelin samalla, kun pitelin kuumaa, sinappista makkaraa toisella kädellä. Ooops, myyjä, vanhempi rouva, ei ollut hyvillään rahasta. Melko pian kävi ilmi, ettei meillä ole muuta rahaa, joten saimme makkarat ilmaiseksi. Harmi, jos tuo naisihminen olisi vielä elossa, kävisin maksamassa nuo eväät. Silloin nuorena oli outo huumorintaju. Oli itsestään selvää, ettei kukaan voi antaa niin isosta rahasta takaisin.

Pankkilakko

Myöhemmässä elämässä on ollut vaikeita aikoja. Muistaako kukaan, kun oli pankkilakko? Tilanne vaikutti siten, että pankissa ei voinut asioida eikä hoitaa maksuja. Ennen lakon alkua kävin nostamassa tiskiltä 250 000 markkaa käteistä. Tämä ei ole edes hullua, sillä monet yrittäjät tekivät samaa. Muuten ei olisi pystynyt hoitamaan palkkoja tai muitakaan tärkeitä juttuja. Latasin setelit ruskean nahkatakkini eri taskuihin ja lähdin taas töihin. Rahat hupenivat viikkojen aikana.